Kuten arvatakkin saattaa, vaihtomme Malawiin keskeytyi koronaviruksen vuoksi. Nyt on tullut kuusi viikkoa oltua jo kotona ja arkeen palattu. Paluu arkeen tuntui aluksi vaikealta, koska kaksi ensimmäistä viikkoa meni karanteenissa kotona ihmetellessä. Harmittaa ihan hirveästi, että vaihto keskeytyi, koska paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Olimme vasta aloittaneet keskussairaalassa Malawissa. Ehdimme olla siellä kaksi viikkoa kunnes meitä kehotettiin palamaan Suomeen. Uutinen tuli aluksi järkytyksenä, mutta kun asiaa pohti tarkemmin niin parempi näin entä olla Malawissa jumissa tekemättä mitään. Malawi opetti minulle paljon ja tuntuu että nyt ajattelen asioita hieman eri perspektiivistä. Olen oppinut miten paljon pienikin teko voi merkitä ihmisen elämässä ja kuinka pienistä asioista ihminen voi tulla onnelliseksi. Malawista jäin kaipaamaan erityisesti sitä, että ihmiset eivät valittaneet turhasta ja heille tuntui jokainen päivä olevan merkityksellinen. Siinäpä onkin meille kaiki
Loppuviikko onkin mennyt päivystys osastolla. Päivystykseen potilaat tulevat joko kotoa tai osastoilta. Yleensä ensimmäisenä potilaalle asennetaan kanyyli, josta hoitajat/lääkärit ottavat verinäytteen/antavat lääkettä. Päivystyksestä potilas ohjataan joko kotiin tai osastolle riippuen voinnista. Päivystykseen potilaat tulevat myös pelkästään esimerkiksi injektion pistoon. Kävimme tällä viikolla myös tutustumassa paikalliseen terveysasemaan, missä hoidetaan synnyttäviä äitejä. Kun he ovat synnyttäneet ja jos ei ole mitään komplikaatioita, äidit pääsevät kotia 24 tunnin kuluessa. Äitien mukana synnytyksessä yleensä on joku lähiomainen. Sähköjä terveysasemalla ei ole ollenkaan. Ainoa virtalähde on kaksi aurinkopaneelia. Hoitajia terveysasemalla on vain kaksi ja työputket hoitajilla saattaa olla jopa kolmen kuukauden mittaisia. Hoitajat tekee vuoroja kahdessa vuorossa yö- ja päivävuoroa. Ei voi muuta kuin ihailla hoitajien jaksamista ja sitä, miten suurella sydämellä he työns