Siirry pääsisältöön
Loppuviikko onkin mennyt päivystys osastolla. Päivystykseen potilaat tulevat joko kotoa tai osastoilta. Yleensä ensimmäisenä potilaalle asennetaan kanyyli, josta hoitajat/lääkärit ottavat verinäytteen/antavat lääkettä. Päivystyksestä potilas ohjataan joko kotiin tai osastolle riippuen voinnista.
Päivystykseen potilaat tulevat myös pelkästään esimerkiksi injektion pistoon. 


Kävimme tällä viikolla myös tutustumassa paikalliseen terveysasemaan, missä hoidetaan synnyttäviä äitejä. Kun he ovat synnyttäneet ja jos ei ole mitään komplikaatioita, äidit pääsevät kotia 24 tunnin kuluessa. Äitien mukana synnytyksessä yleensä on joku lähiomainen. 
Sähköjä terveysasemalla ei ole ollenkaan. Ainoa virtalähde on kaksi aurinkopaneelia. Hoitajia terveysasemalla on vain kaksi ja työputket hoitajilla saattaa olla jopa kolmen kuukauden mittaisia. Hoitajat tekee vuoroja kahdessa vuorossa yö- ja päivävuoroa. Ei voi muuta kuin ihailla hoitajien jaksamista ja sitä, miten suurella sydämellä he työnsä hoitaa.






Terveysaseman "keittiö", missä omaiset valmistavat ruokaa itselleen ja äideille. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Gotta love Malawi ❤️

Kuten arvatakkin saattaa, vaihtomme Malawiin keskeytyi koronaviruksen vuoksi. Nyt on tullut kuusi viikkoa oltua jo kotona ja arkeen palattu. Paluu arkeen tuntui aluksi vaikealta, koska kaksi ensimmäistä viikkoa meni karanteenissa kotona ihmetellessä. Harmittaa ihan hirveästi, että vaihto keskeytyi, koska paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Olimme vasta aloittaneet keskussairaalassa Malawissa. Ehdimme olla siellä kaksi viikkoa kunnes meitä kehotettiin palamaan Suomeen. Uutinen tuli aluksi järkytyksenä, mutta kun asiaa pohti tarkemmin niin parempi näin entä olla Malawissa jumissa tekemättä mitään. Malawi opetti minulle paljon ja tuntuu että nyt ajattelen asioita hieman eri perspektiivistä. Olen oppinut miten paljon pienikin teko voi merkitä ihmisen elämässä ja kuinka pienistä asioista ihminen voi tulla onnelliseksi. Malawista jäin kaipaamaan erityisesti sitä, että ihmiset eivät valittaneet turhasta ja heille tuntui jokainen päivä olevan merkityksellinen. Siinäpä onkin meille kaiki...

Kohta se alkaa

Opiskelen Karelia ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi. Päätin lähteä tekemään perhehoitotyön ja ikäosaamisen harjoittelut Afrikkaan Malawiin. Lähden matkaan kahden luokkakaverin kanssa. Malawissa tulen olemaan kolme kuukautta. Afrikkaan halusin siksi, että se on maana täysin erilainen verrattuna muihin maihin. Afrikassa terveydenhuolto ei todellakaan ole yhtä kehittynyttä mitä meillä Suomessa. Malawi on vielä kehitysmaiden yksi aatelijoista, jos niin voisi ilmaista. Innolla odotan, mitä harjoittelut tulevat pitämään sisällään ja odotan, että pääsen näkemään heidän kulttuuriaan, sekä paikallista terveydenhuoltoa. Ikäosaamisen harjoittelua Malawissa on haastellista suorittaa, koska keski-ikä ei ole niin suuri. Ikäosaamisen harjoittelun kanssa hieman joutuu soveltamaan ja tekemään harjoittelun sairaalassa, missä on hieman kaiken ikäistä. Luulen, että nämä kolme kuukautta tulevat olemaan minulle erittäin silmiä avaavia ja opettavaisia. Jännityksellä odotan mitä kaikkea tulen kokem...

Ensimmäinen viikko aina vaikein

Sairaalalla päivä alkaa yleensä aamuraportilla. Aamuraportti kestää puolisen tuntia. Siinä käydään läpi yövuoron aikana tapahtuneita asioita ja muita mieltä askarruttavia asioita. Aamuraportin jälkeen siirrytään osastolle, jossa aamu alkaa yleensä lääkärin kierrolla. Tyypillisimmät sairaudet Malawissa on malaria, keuhkokuume ja keuhkoputken tulehdus. Lääkäri tutkii potilaat niillä resursseilla mitä pystyy. Välineitä potilaiden tutkimiseen on todella rajallinen määrä ja ne eivät välttämättä edes toimi kunnolla. Potilailla on mukana sairaalalla yksityiset kirjat, mitkä näyttävät ihan neuvolakorteilta. Niihin lääkäri kirjaa potilaiden terveystietoja. Lääkärin kiertoja osastolla on aina aamulla ja iltapäivällä tilanteen mukaan.  Potilashuoneessa on vain yksi monitori käytössä